1. Viikin seppä Tuomaan markkinoilla| 2. Matkalla hyppyrimäelle?
| |
 |  |
|
Joulun alla Tuomaan markkinoilla Viikin pajan seppä Timo Miettinen takoo ahjonsa ääressä kuumaa rautaa. Kulkiessaan ihmiset katselevat sepän työskentelyä. Jotkut pysähtyvät katsomaan. Eräs mies äityy keskustelemaan. Hän on vimpeliläinen kansanmuusikko Ilkka Salo, jonka innostus sepän työskentelyä kohtaan juontaa juurensa hänen lapsuudestaan. Sepän pajan äänet kantautuivat naapurista pienen pojan korviin. Mies arvelee saaneensa ainakin osittain rytmin vereensä raudan taonnan äänistä. | |
 Seppä Timo Miettinen Viikin pajassaan | |
3. Logo ja liput| 4. Rauta kuumana...
| |
 |  |
|
Viikin paja sijaitsee Viikin Latokartanon päärakennuksen - nykyisen ravintola Viikin kartanon - pihapiirissä. Vuonna 1937 palaneen navetan maitohuoneessa seppä Timo Miettinen on työskennellyt viitisen vuotta. Ahjossa palaa tuli, rauta hehkuu ja seppä takoo. Aivan Viikin pajan vieressä liehuu Helsingin yliopiston liput. Viikin kampuksella taotaan tiedettä sekä myös tietoa. | |
5....täytyy takoa!| 6. Hyvä tuli!
| |
 |  |
|
Timo Miettinen on opiskellut sepäksi kaikkiaan noin viisi vuotta. Ensin Vihdin Käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa metalliartisaanilinjalla. Sitten Ypäjän Hevosopiston kyläseppälinjalla ja Karjaan Kurssikeskuksen seppäkurssilla. Tällä kertaa Viikin seppä valmisti pajassaan intialaistyyppisen kard-tikarin. | |
| Dosentti Teppo Korhonen maatalousmuseossa | |
7. Ohikävelijä| 8. Aulan avaruutta
| |
 |  |
|
Suosittu Viikki-Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueelle menevä ulkoilutie kulkee Helsingin yliopiston maatalousmuseon vierestä. Kivinavettaa muistuttavan arkkitehti Jussi Paatelan suunnitteleman museon sisäänkäynti on kuitenkin “väärällä” puolella rakennusta, joten yleensä ihmiset kävelevät tämän museoidun museon ohi. Museo on auki yleisölle sunnuntaisin klo 12-16. Useimmiten siellä päivystää dosentti Teppo Korhonen, joka on toiminut museonhoitajana vuodesta 1971.
Vuosina 1937-39 rakennetun ja vuonna 1946 avatun museon yläkerran näyttely on päätetty pitää avaamisajankohdan mukaisena. Yläkerran näyttely kertoo ennen koneellistumista vallinneesta maataloudesta. Se kertoo myös 1940-luvulla vallinneesta näyttelyn rakentamisen aatteesta sekä tämän ajan teknisistä mahdollisuuksista ja rajoituksista. Aulassa etualalla on tervankuljetusvene, johon on mahtunut 25 tynnyriä tervaa vietäväksi Oulujoen latvoilta Ouluun myytäväksi. Tervanpoltto on ollut aikoinaan eri puolilla Suomea tärkeä maatalouden sivuelinkeino. | |
9. Kipsiveistoksia| 10. Kaksikorvainen haarikka
| |
 |  |
|
Museossa alakerran hämärässä on kuvanveistäjä Anton Ravander-Rauaksen muovaamia kotieläinaiheisia kipsiveistoksia. Vihertäväksi patinoitu suomenhevonen Siro voitti pohjoiskarjalaisen isäntänsä kanssa metsätyökilpailun vuonna 1943. Museossa on yli sadan valioeläimen kipsiveistoskokoelma.
Alakerrassa on pääasiassa koneellisen maatalouden esineitä, joista yksi on Viikin pelloilla käytetty Fordson-merkkinen piikkipyöräinen traktori. Yläkerrassa on paljon erilaisia puuesineitä, kuten mm. suomalaisten kehittelemä kaljanjuontiin soveltuva kaksikorvainen haarikka. Tiettävästi museon vanhin esine on puutadikko, jonka lapaan on veistetty vuosiluku 1717. Tadikolla levitettiin navetan lattialta kerätty karjanlanta pelloille antamaan kasvuvoimaa. | |
| Maataloutta myös livenä | |
11. Hiehopihatossa| 12. Kieli sieraimessa
| |
 |  |
|
Viikin opetus- ja tutkimustilan navetan peruskorjaus valmistui elokuussa 2007. Nykyisin lypsylehmiä on 60 ja nuorta karjaa 70. Uudessa navettarakennuksessa on myös Elintarvikevirasto Eviran hiehoja, hevosia ja lampaita.
Helsingin yliopiston Viikin opetus- ja tutkimustila jatkaa 1550-luvulla perustetun Viikin Latokartanon mallitilan perinteitä. Jo ennen tätä yksityisten tilojen pakkolunastusta Viikissä on harjoitettu maataloutta. Oma seppä Viikin tilalla on työskennellyt kautta aikojen lukuunottamatta muutamia viimeisiä vuosikymmeniä. Seppä on vastannut mm. hevosten kengityksestä ja maatalouskoneiden korjauksesta. | |
| Kevään hyönteisiä | |
13. Kärpänen ladon seinässä| 14. Neitoperhonen pajun kukassa
| |
 |  |
|
Viimeistään huhtikuussa aikuisena talvehtineet hyönteiset heräilevät talvihorroksesta ja ottavat mielellään aurinkoa.
Pajut kukkivat ja hyönteiset saavat niistä kevään ensimmäisiä aterioita. Kukat houkuttelevat keväisin monenlaisia hyönteisiä tankkaamaan mettä ja proteiinipitoista siitepölyä. Aikoinaan pajusta punottiin koreja (päreen ja männynjuurten ohella), mutta vielä enemmän sitä käytettiin vitsaksina. Pajua käytettiin aitojen teossa, mutta ennen kaikkea työrekien valmistuksessa. | |
| Kukkakärpästutkija Sakari Kerppola esittelee kirjaansa | |
15. Uutta kirjaa tutkimassa| 16. Kukkakärpäset
| |
 |  |
|
Sakari Kerppola (kuvassa vasemmalla) on Antti Haarton lisäksi toinen Suomen kukkakärpäset -kirjan päätekijä. Kerppola on sopinut keväällä 2007 tapaamisen kokoelmayksilöt kirjaan valokuvanneen Jari Flinckin kanssa Herttoniemen hyppyrimäen juurelle. Nämä lämpimässä kohdassa kasvavat raidat vetävät puolensa kukkakärpäsiä.
Sakari Kerppola on tutkinut Vanhankaupunginlahden ja sen reuna-alueiden kukkakärpäsfaunaa yli kymmenen vuoden ajan. Nyt alue on kukkakärpästen suhteen eräs maamme parhaiten tunnetuista paikoista. Hienosta ja monipuolisesta elinympäristöstä johtuen lajikirjo on erittäin monipuolinen. Jos näet kukista mettä imevän ja välillä paikallaankin surisevan ampiaista selvästi pienemmän keltamustaraidallisen kärpäsen, se on todennäköisesti kukkakärpänen. Mutta mikä niistä 352:sta Suomessa tavatusta lajista? | |
Näyttely avoinna ma-to klo 10-20, pe-la klo 10-16, su suljettu. Vapaa pääsy! Näyttelypaikan yhteystiedot: Viikin kirjasto, Viikin Infokeskus, Viikinkaari 11, 09-310 855 71 Lisätietoa valokuvanäyttelystä: Vesa Koskela, vesa.koskela@pennaacuta.fi, 040 506 5741 | |