Olen syntynyt vuonna 1960 Pohjois-Karjalassa. Vuodesta 1986 saakka olen asunut Helsingissä, josta suurimman osan Pihlajamäessä. Loppuvuodesta 2016 muutimme Pihlajistoon. Lähimmät perheenjäseneni ovat vaimo sekä aikuiset pojat. Nuorena kävin lukion. Huonon kielipään, käytännön mahdottomuuden käyttää kieliä ja ylioppilaskirjoitusten kielipainotteisuuden vuoksi nuorena en päässyt ylioppilaaksi, enkä jatko-opintoihin, joten olen koulutuksenkin saralla oman tien kulkija. Olen opiskellut Markkinointi-instituutissa Mainonnan perustutkinnon sekä Tiedottajan tutkinnon. Näyttökokeena olen suorittanut Yrittäjän ammattitutkinnon. Helsingin yliopiston avoimessa yliopistossa olen suorittanut hyvin arvosanoin approt kasvatustieteestä, viestinnästä ja sosiaalipsykologiasta. Olen opiskellut viestintää vähän enemmänkin ja myös 8 op valtio-oppia. Kun joitakin vuosia sitten ylioppilaskirjoitusten liiallinen kielipainotteisuus suhteessa reaalimaailmaan poistui ruotsin kielen tullessa vapaaehtoiseksi, ajattelin, että nyt on hyvä aika kerrata lukio ja hankkia yo-lakki, jotta voin hakea yliopistoon. Kaksi vuotta opiskelin iltaisin Mäkelänrinteen aikuislukiossa. Keväällä 2008 kirjoitin ylioppilaaksi. Sen jälkeen olen muutamia kertoja hakenut Helsingin yliopistoon. Syksyllä 2014 aamuöisessä lehdenjaossa oikea käteni väsähti ja sain diagnoosin ”jäätynyt olkapää”. Sen jälkeen jouduin miettimään elämääni ja toimeentuloani uudestaan ja lopettamaan kaikki vapaaehtoistyöt. Kesällä 2016 hain lukemaan teologiaa Helsingin yliopistoon ja pääsinkin. Sen jälkeen olen elämässäni pyrkinyt keskittymään opiskeluun. Koska en aio luterilaisen kirkon papiksi, olen opiskellut teologian lisäksi etenkin suomen kieltä ja suomalais-ugrilaista kielitiedettä. Harrastuksia Harrastan liikuntaa, etenkin lenkkeilyä. Vuodesta 1989 lähtien olen juossut muistaakseni yhdeksän maratonia, joista viisi 2000-luvulla. Luonnon seuraamisessa ja myös valokuvaamisessa olen melko kaikkiruokainen, mutta oma erityisalueeni ovat päiväperhoset. Elämässä, liikunnassa, vaaleissa ja valokuvauksessakin on hyvä olla kohtuullisia tavoitteita. Silloin saa jotain valmiiksi, kuten vaikkapa valokuvanäyttelyn. Yksi melko uusi harrastukseni on pöytäjääkiekko (tai pelasinhan sitä omassa lapsuudessani ja myös omien poikieni ollessa pieniä). Mutta kymmenisen vuotta sitten poikani alkoivat pelata sitä, ja vähitellen itsekin aloin osallistua turnauksiin. Helmikuun lopulla 2012 osallistuin ensimmäistä kertaa pöytäjääkiekon SM-kisoihin ja sain tulokkaiden sarjassa hopeaa. Täytyy sanoa, että on hauska harrastus, joka kehittää hienomotoriikkaa. Luottamustoimia Ensimmäiset vaalini olivat syksyn 2000 kuntavaalit sitoutumattomana Keskustan listalla. Osallistuin myös vuoden 2003 eduskuntavaaleihin sitoutumattomana. Sitten liityin puolueeseen, jotta voin myös paremmin vaikuttaa Keskustaan. Syksyn 2004 kunnallisvaaleissa sain 93 ääntä, joka riitti siihen, että minut valittiin Korkeasaaren eläintarhan johtokunnan jäseneksi. Tämän jälkeen hakeuduin Maaseudun Sivistysliiton järjestämään Kansalaisopinnot-koulutukseen, jossa suoritin 8 opintoviikon Vapaan sivistystyön yhteisjärjestön (VSY) suositusten mukaisesti suunnitellut ja toteutetut opinnot. Myös valtuustokaudeksi 2009-2012 pääsin eläintarhan johtokunnan jäseneksi. Se oli mielenkiintoinen pesti. Olin sääntöjen määräämän maksimin kolme vuotta (2006-2008) Pihlajamäki-seuran puheenjohtajana, jonka jälkeen aioin vähentää vapaaehtoistyön tekemistä. Pitkän pähkäilyn jälkeen suostuin jälleen vuonna 2010 olemaan puheenjohtajana, jossa pestissä olin vuoden 2012 loppuun saakka. Vuonna 2012 Pihlajamäki täytti 50 vuotta. Tein Pihlajamäen lähiölehteä kolme kertaa vuodessa vuosina 2007-2015. Olin vuodet 2009-2010 Helsingin kaupunginosayhdistykset (Helka) ry:n varsinaisena jäsenenä Koillisten kaupunginosayhdistysten edustajana. Täytyy todeta, että kaupunginosayhdistystyö on mielenkiintoista, mutta toki se vie aikaa, josta on aina pula, eikä vapaaehtoistyöstä saa rahaa eikä kerry eläkettä.