VASTASELITYS HELSINGIN KAUPUNGINHALLITUKSEN / HELSINGIN KAUPUNGINKANSLIAN lainopillisen osaston HELSINGIN HALLINTO-OIKEUDELLE antamaan lausuntoon

Asia koskee Helsingin kaupunginvaltuuston 19.6.2002 tekemää 171 §:n päätöstä, joka koskee VIIKIN KORTTELEIDEN NRO 36186 – 36189 YM. ALUEIDEN (VIIKIN PAIKALLISKESKUS) ASEMAKAAVAN HYVÄKSYMISTÄ JA ASEMAKAAVAN MUUTTAMISTA (NRO 11000)

Kiitän Hallinto-oikeuden varaamasta tilaisuudesta toimittaa vastaselitys. Kiitän myös puhelimitse sovitusta lyhyestä lisäajasta.

Esitin 17.7. 2002 laatimassani valituksessa, että Helsingin kaupunginvaltuuston Viikin paikalliskeskuksen kauppakeskusta koskeva päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä, koska 19.9.2001 kaupungin järjestämästä tilaisuudesta ei julkaistu ilmoitusta yhdessäkään paikkakunnalla ilmestyvässä lehdessä, vaikka Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 6 luvussa 30 §:ssä mielipiteen esittämisestä kaavaa valmisteltaessa edellytetään vähintäin yhtä ilmoitusta. Kaupunki ei vastauksessaan kerro, onko ilmoitusta julkaistu vai ei.

Tämä vaihe kaavoituksessa oli muutenkin kulminaatiopiste, koska kaupunki antoi aikaa tämän tilaisuuden jälkeen vain muutamia päiviä esittää mielipide. Kukaan ei ehtinyt kirjallisesti esittää, mutta kaavoittaja pääsi päämääräänsä eli pystyi sen jälkeen kirjoittamaan päättäjille: “ Tässä vaiheessa kaavasta ei enää jätetty huomautuksia”.

Kaupunki ei lausunnossaan vastannut moneen muuhunkaan asiaan. Tosin en ole kaikkia asioita itse valituksessa käsitellytkään, vaan aiemmin tekemissäni asiaa koskevissa lausunnoissa.

Asemakaavan tavoitteena oli tosin luoda edellytykset toimivalle, omaleimaiselle ja vetovoimaiselle liikekeskukselle, joten siinä mielessä kyllä ymmärrän syyn, miksi kaupunki ei ole esittänyt vaihtoehtoista tapaa järjestää alueen kaupallisia palveluja. Antamassaan lausunnossa kaupunki ei vastannut, miksi ns. Latokartanon alueen (Viikki, Pihlajamäki, Pihlajisto, Latokartano jne.) kaupallisten palvelujen järjestämisestä ei ole esitetty vaihtoehtoista mallia, vaan koko ajan vain yhtä ja ainoaa, vaikka muitakin ja vielä asukkaiden kannalta parempia on olemassa.

Perusasia kuitenkin on se, että Pihlajamäessä on jo lähipalvelukeskus ja Latokartanoon ollaan rakentamassa oma lähipalvelukeskus kaupallisine palveluineen. On huomattava, että lähes laikki viikkiläiset asuvat Latokartanossa ja siksi he tarvitsevat erillisen lähipalvelukeskuksen. Mikäli viikkiläiset asuisivat Viikkiin suunnitellun kauppakeskuksen lähellä, eikä erillistä Latokartanon lähipalvelukeskusta tarvittaisi. Miksi tarvitaan kolme erillistä kaupallista keskusta pienelle väestöpohjalle?

Sitten päästään seuraavaan asiaan, johon kaupunki ei vastauksessaan vastannut. Kaupunki on väittanyt, että Viikin paikalliskeskus kauppakeskuksineen rakennetaan paikallisen väestöpohjan mukaan. Asiaa on markkinoitu tällä tavalla asukkaille ja päättäjille, vaikka kauppakeskukseen on jo aiemmin kaavoitettu rampit Lahdenväylältä. Jokaisen valveutuneen kansalaisen täytyisi ymmärtää, että suunnitellun hypermarketin kaupallinen kannattavuus perustuu suurelta osin noin 100 000 päivittäin ohiajavan autoilijan ostovoimaan. Kaupunki ei vieläkään vastannut, miksi se laadituttaa sellaisia kaupallisia selvityksiä, joilla pyritään niin asukkaat kuin päättäjätkin harhauttamaan.

Vielä yksi asia, joka liittyy tähän Viikin paikalliskeskuksen asemakaavaan. Kun kaavaa alettiin valmistelemaan, niin vakuutettiin, että tällä uudella Viikin kauppakeskuksella ei ole vaikutuksia esim. Pihlajamäen ostoskeskuksen toimintaan. Myöhemmin kuitenkin Helsingin kaupungin kiinteistölautakunta on esittänyt ostoskeskuksen toisen osan maa-alueen vuokrasopimuksen ehdoksi sen, että Pihlajamäen ostoskeskukseen on tehtävä kunnostussuunnitelma, koska Viikin kauppakeskus huonontaa Pihlajamäen ostoskeskuksen vetovoimaa. Kaupungin sanoma Pihlajamäen ostoskeskuksen monille pienille yrittäjille on seuraava: Koska laitamme kaupunginkin rahaa siihen, että Viikin kauppakeskuksen suuret yrittäjät menestyvät, niin laittakaa te omaa rahaanne, että pärjäätte kilpailussa. Asian voi ilmaista näinkin: “Olkaa hölmöläisiä. Me leikkaamme peittoa tästä päästä, niin lisätkää te peittoa toiseen päähän”. Lopputulos vaan on vielä pahempi kuin hölmöläistarinoissa. Pihlajamäen ostoskeskuksen yrittäjien peitto joka tapauksessa lyhenee, jos Viikkiin tulee kauppakeskus. Sen lisäksi lyhyempi peitto tulee vielä kalliimmaksikin. Mutta hiusten leikkaamisen tai kukkien hintoja tuskin pystyy nostamaan.

En palaa nyt asemakaavan sisältövaatimuksiin, mutta olennainen kysymys on se, parantaako tämä asemakaava alueen asukkaiden kaupallisia palveluja vai huonontaako se niitä. Mielestäni se ainakin aiheuttaa eriarvoisuutta ja on muutenkin kestävän kehityksen periaatteiden vastainen lisäten mm. yksityisautoilun tarvetta.

Kaupunki lausunnossaan viittaa Viikki-Seuran kannanottoon MaTaPuPu-lehdessä 28.10.2001. Olen käsitellyt sen kannanoton perustelujen huteruutta jo aiemmin esim. Pihlajisto-lehden jutussa, mutta todettakoon vielä se, että viikkiläisille rakennetaan oma Latokartanon lähipalvelukeskus, joka on kävelymatkan päässä asukkaista. Suunniteltuun kauppakeskukseen on viikkiläisillä (jotka siis lähes kaikki asuvat Latokartanossa) pari kolme kilometriä. Autolliset viikkiläiset eivät kyllä tule kantamaan kauppakassejaan sitä matkaa. Luulen, että Viikki-Seuran kannanoton tehneetkin henkilöt liikkuvat oman asuinalueensa eli Latokartanon (ei siis Viikin) ulkopuolella vähintäin kerran viikossa, jolloin he voivat ostaa tarvitsemiaan erikoistavaroita tai –palveluita. Helsingin Keskustan lisäksi Helsingissä on vain kaksi aluekeskusta eli Itäkeskus tai Malmi, jotka molemmat laajenevat koko ajan ja sijaitsevat lähellä Viikkiä, Latokartanoa ja Pihlajamäkeä.

Tämä riittänee vastaselitykseksi kaupungin lausuntoon. Haen siis Viikin paikalliskeskuksen asemakaavan kohdalla muutosta vain kauppakeskuksen osalta, jonka osalta vaadin, että sitä ei toteuteta. Silloin asemakaavassa käytetty harhaanjohtava nimitys Viikin paikalliskeskus voidaan muuttaa myös asemakaavaan muiden yliopistoalueiden tavoin Viikin osaamiskeskukseksi.

KL:n kohdalle asemakaavamääräyksiin tulee kirjoittaa teksti: “Liikerakennusten korttelialue. Alueelle saa rakentaa myös toimistoja ja julkisia palvelutiloja. Kortteliin ei saa sijoittaa vähittäiskaupan suuryksikköä.” Tämä teksti mahdollistaisi kestävän kehityksen mukaisten yksityisten ja julkisten palveluiden rakentamisen alueelle. Eli asemakaavan nimeksi tulisi muuttaa “Viikin osaamiskeskus”.

Olen aiemmin esittänyt, että hypermarketista vapautuviin neliöihin ja kuutioihin voisi rakentaa vaikka Uima- ja liikuntahalleja, mutta ehkä muualle Helsinkiin kaavailtu kylpylä sopisikin paremmin Viikkiin, jolloin kylpylä nostaisi Viikin tiedepuiston imagoa jopa enemmän kuin suunniteltu kauppakeskus. Miltä kuulostaisi: VIIKIN KYLPYLÄ!!!

Tämä idea ei sisänsä kuulu valituksen tai tämän vastaselityksen piiriin, eikä vaikuta siihen päätökseen, jonka Helsingin hallinto-oikeus tekee, mutta idealla on yhteyttä asiaan, koska kauppakeskuksen rakentamisen tärkeyttä Viikkiin perustellaan myös sillä, että Viikin tiedepuiston imago nousisi kauppakeskuksen tulon myötä.

Yhteenvetona todettakoon, että on siis olemassa vaihtoehtoja niin kaupallisten palveluiden järjestämiseen kuin Viikin tiedepuiston imagon rakentamiseenkin. Kaupunki ei ole vastauksessaan kertonut, miksi se ei ole asukkaille esitellyt vaihtoehtoisia ratkaisumalleja, vaikka käsittääkseni maankäyttö- ja rakennuslain henki sitä edellyttää.


Helsingissä 5.11.2002 Vesa Koskela


LIITTEET

Luonnokseksi jäänyt 19.9.2001 tilaisuuden jälkeen laatimani kirjoitelma, jota en ehtinyt viimeistellä, vaikka suullisesti muutamalla päivällä määräaikaa pidennettiinkin. Tämäntyyppisiä asioita kerroin myös 19.9. tilaisuudessa, mutta nekin tulkittiin niin, että ei ole huomauttamista.

Valokopioita MaTaPuPu-lehdistä 9.10. ja 13.10.2002, koska niissä on kerrottu Pihlajamäen ostoskeskuksen saneeraussuunnitelmista.